Biologiset turvakaapit ovat yksi tärkeimmistä turvatoimista kaikissa mikrobeja ja infektioiden aiheuttajia käsittelevissä laboratorioissa. Nämä turvalliset, tuuletetut kotelot varmistavat, että laboratoriotyöntekijät pidetään turvassa ja eristyksissä höyryiltä ja vaarallisten hiukkasten leviämiseltä käsitellessään mahdollisesti vaarallisia epäpuhtauksia.

Tarvittavan suojatason ylläpitämiseksi biologiset turvakaapit on testattava ja sertifioitava säännöllisesti, ja ne ovat NSF/ANSI 49 -standardin alaisia. Kuinka usein biologiset turvakaapit tulee sertifioida? Normaaleissa olosuhteissa vähintään 12 kuukauden välein. Tämän pitäisi ottaa huomioon "kulumisen" ja käsittelyn perusmäärä, joka ilmenee kaapin vuoden aikana. Tietyissä skenaarioissa vaaditaan puolivuosittainen (kahdesti vuodessa) testaus.

On kuitenkin useita muita olosuhteita, joissa kaapit tulisi myös testata. Milloin biologiset turvakaapit pitäisi sertifioida tällä välin? Yleensä ne tulee testata jokaisen sellaisen tapahtuman jälkeen, joka saattaa vaikuttaa laitteiden kuntoon tai suorituskykyyn: esimerkiksi suuret huoltotoimenpiteet, onnettomuudet, HEPA-suodattimien vaihdot, laitteiden tai laitoksen siirrot sekä pitkien seisokkien jälkeen.

Pyörivän kiekon tuottamaa hienoa kaliumjodidipisaroiden sumua käytetään haasteaerosolina bioturvallisuuskaapin tiiviyden mittaamiseen. Keräimet keräävät näyteilmassa olevat kaliumjodidihiukkaset suodatinkalvoille. Näytteenottojakson lopussa suodatinkalvot asetetaan palladiumkloridiliuokseen, jolloin kaliumjodidi "kehittyy" muodostaen selvästi näkyviä ja helposti tunnistettavia harmaita/ruskeita pisteitä.

Standardin EN 12469:2000 mukaan Apf (kaapin suojakerroin) on oltava alle 100 000 jokaisessa keräilijässä tai KI-kiekkosuodattimen kalvossa ei saa olla enempää kuin 62 ruskeaa pistettä palladiumkloridissa kehitetyn jälkeen.

Biologisen turvakaapin testaus ja sertifiointi sisältää useita testejä, joista osa on pakollista ja osa valinnaista riippuen testauksen tarkoituksesta ja standardeista, jotka on täytettävä.

Vaaditut sertifiointitestit sisältävät yleensä:

1,Sisäänvirtausnopeuden mittaukset: Mittaa imuilmavirran yksikön etupuolelta varmistaakseen, että biologisesti vaaralliset materiaalit eivät pääse karkaamaan kaapista, missä ne aiheuttaisivat riskin käyttäjälle tai laboratorio- ja laitoksen ympäristölle.

2, Alavirtausnopeuden mittaukset: Varmistaa, että kaapin työalueen sisällä oleva ilmavirta toimii tarkoitetulla tavalla eikä se ristikontaminoi kaapin sisällä olevaa työaluetta.

3,HEPA-suodattimen eheyden testaus: Tarkistaa HEPA-suodattimen eheyden havaitsemalla mahdolliset vuodot, viat tai ohitusvuodot.

4, Savukuvion testaus: Käytä näkyvää väliainetta tarkkailemaan ja varmistamaan oikean ilmavirran suunnan ja suojauksen.

5, Paikan asennustestaus: Varmistaa, että yksiköt on asennettu oikein laitokseen NSF- ja OSHA-standardien mukaisesti.

6, Hälytyskalibrointi: Vahvistaa, että ilmavirran hälytykset on asetettu oikein ilmoittamaan kaikki vaaralliset olosuhteet.

1, elottomien hiukkasten laskenta - tilan ISO-luokitusta varten, yleensä kun potilasturvallisuus on huolenaihe

2,UV-valotestaus – valon tehon µW/cm² saamiseksi oikean altistusajan laskemiseksi olemassa olevien epäpuhtauksien perusteella. OSHA-vaatimus, kun dekontaminaatioon käytetään UV-valoa.

3, Sähköturvallisuustestaus – mahdollisten sähköturvallisuusongelmien ratkaisemiseksi laitteissa, jotka eivät ole UL-luettelossa

4, Fluoresoivan valon testaus, värähtelytestaus tai äänitestaus – työntekijöiden mukavuus- ja turvallisuustestit, jotka voivat osoittaa, tarvitaanko muita turvallisuusprotokollia tai korjauksia.